Jännittäminen on todella omituinen asia. Eilen olin tilanteessa, jossa ihan varmasti uskoin jännittäväni niin, että takertelisin sanoissa tai vapisisin näkyvästi tms. mutta tilanne meni uskomattoman hyvin. Joskus taas aivan uskomattoman mitätön tilanne voi laukaista jännitysoireita, joista todella kärsii ts. ei saa sanaa suustaan, vaikka pitäisi.
Näin jälkikäteen toki huomaa, että on jännittänyt, niskat ovat aivan jäykkinä ja pää kipeänä jännityksen laukeamisesta, mutta tilanne itsessään sujui erittäin hyvin, ainakin omasta mielestäni.
Miksi sitten tilanne sujui hyvin? Yksi oleellinen asia on varmasti hyvä etukäteisvalmistautuminen. Vaikka juuri tässä tilanteessa en itse asiasisältöön voinut kovinkaan tarkasti valmistautua, paitsi tietyissä rajoissa, niin pyrin tilannetta edeltävinä päivinä muuten mielessäni käymään läpi mahdollisia skenaarioita ja asioita, joihin voisin kompastella. Kuvittelin itseni tilanteeseen ja ”katselin” mielessäni itseäni suoriutumassa. Mietin mitä haluaisin sanoa erilaisissa mahdollisissa vaiheissa ja mitä vastaisin minkäkinlaisiin kysymyksiin. Varmasti tätä voitaisiin kutsua mielikuvaharjoitteluksi.
Kaikkiin mahdollisiin ihmiselämän tilanteisiin varautuminen ei tietenkään ole (onneksi) mahdollista, mutta mikäli joskus kärsii jännityksestä (harvassa varmasti ovat ne ihmiset, joita ei ikinä jännitä!) on hyvä aina ajoittain mietiskellä tilanteita, joihin uskoo tai toivoo joutuvansa ja mielikuvissaan käydä läpi tilanne ja selviytymisstrategiat.
Ja jos tiedät joutuvasi esiintymään tai muuten vaativiin vuorovaikutustilanteisiin, varaa aikaa valmistautumiseen!
Harjoittelemalla tämänkin lajin voi mestaroida! Jännityksestä ei varmasti koskaan pääse eroon, sillä sehän juuri tuo sen oman mausteensa ja terävyyden mihin tahansa esitykseen, mutta sen voi oppia hallitsemaan.
Rentoutumistunnelmissa!