Jordanian tunnetuin nähtävyys eli Petra oli todella mielenkiintoinen elämys. Se oli myös yllätys. Jos pintapuolisesti tutustuu Petrasta kertoviin juttuihin ja katsoo kuvia, niin jotenkin tulee käsitys, ettei siellä paljon muuta ole kuin tuo Al Khaznez (The Treasury), joka tunnetaan myös siitä yhdestä Indiana Jones -elokuvasta.

Mutta paikkahan on valtavan iso ja täynnä paljon nähtävää, johon emme edes mekään kaikkeen ehtineet todellakaan tutustua. Mutta sentään eksyimme syvemmälle kuin ne monet turistit, jotka vain pikavauhtia marssivat tai ajetaan hevosvaunuilla Siq-solaaa myöten Al Khaznezille ja takaisin.

Hotellimme (Mövenpick Petra) sijaitsi aivan lähellä Petran sisäänkäyntiä, joten kävelimme sinne heti aamiaisen jälkeen ja suhteellisen varhain. Aikataulussa pysymisen lisäksi yksi syy varhaiseen lähtöön oli toki myös kuumuus, jonka tiesimme iskevän päivällä. Tämän vuoden toukokuussa lämpötilat Jordaniassa olivat keskimääräistä korkeammat, ja vaikka Petra sijaitsee noin kilometrin korkeudessa meren pinnasta, oli sielläkin pitkälti yli 30 astetta.

Toinen hyvä syy lähteä liikkeelle aikaisin oli se, että Al Khaznez on kuvauksellisin aamuauringon osuessa siihen, aikataulun mukaisesti kuulemma noin klo 9.30 se olisi täysin valaistuna. Muun ajan päivästä se on varjossa.

Vierailukeskuksen ja lipuntarkastuspisteen jälkeen oli hevosia tarjolla, mutta toki me kävelimme. Keskellä päivää ja kuumuudessa vieraileville voisin kyllä suositella hevos- tai muuta kyytiä, sen verran pitkä ja auringon paahteinen kävely oli jo ennen Siq-solaa. Siellä solassa sen sijaan aurinko ei paahda kuin satunnaisesti.

Ennen varsinaista Petran sisäänkäynti eli solan suuaukkoa oli jo jotain nähtävääkin, obeliskeja ja luolia.

Kuuden hengen ryhmämme lisäksi oli aamulla liikkeellä jonkin verran muita ihmisiä, mutta ei mitään suurta ruuhkaa. Suuren osan ajasta kun kävelimme pitkin Siq-solaa, joka on yli kilometrin mittainen, saimme kuvata kallioseiniä ja solan valoja ja värejä ilman muita ihmisiä. Jälkikäteen tajusin miksi oli kuitenkin hyvä saada kuviin ihmisiä: mittasuhteet eivät ilman heitä käy mitenkään ilmi.

Sola oli upea, ja hienosti rakensi jännitystä siitä mitä tiesimme odottaa sen päässä. Vihdoin tulimme erääseen mutkaan, jonka jälkeen kallionraosta pilkotti jo Al Khaznez, ”aarrekammio”, vielä varjoissa. Kun astuimme aukiolle näimme sen kokonaan suoraan edessämme.

Aukio on suhtellisen suuri, mutta silti on miltei mentävä sen toiselle laidalle saadakseen aarrekammion julkisivun kokonaan kuvaan. JOka puolella korkeat vuoren rinteet, solan lisäksi vain yhteen suuntaan lähtee suhteellisen leveä solan jatke tai ”katu” pois aukiolta.
Muutamia matkamuistomyymälöitä, kahvilan tapaisia on toisella laidalla. Paljon aaseja, kameleita, hevosia kuskeineen. Turisteja kuvaamassa ja ihmettelemässä, poseeraamassa.

Ohessa aarrekammion edestä kuvaamani video, joka näyttää hieman mitä aukiolla tapahtuu.

Odottelimme hyvä tovin, jotta näimme aamuauringon kultaaman Al Khaznezin julkisivun, mutta se oli kyllä nähtävä. Myöhemmin päivällä kun takaisinpäin kävellessämme pysähdyimme aukiolla, ei se näyttänyt enää yhtä kauniilta kuin siinä auringon valossa kylpiessään (katso alla).

 

 

 

Mutta tosiaan, Petra ei todellakaan loppunut tähän.

Niiden muutaman tunnin aikana mitä siellä vietimme, ehdimme kävellen nähdä jonkin verran, mutta paljon jäi näkemättä.

Vaelsimme aukiolta vievää kallioiden väliin muotoutunutta solaa/katua edelleen ja näimme kiveen kaiverrettuja hautakammioita ja muita vastaavia. Merkittävin iso nähtävyys seuraavaksi on isohko amfiteatteri. Siellä täällä on pieniä kojuja joissa myydään matkamuistoja ja juotavaakin.

Katu leveni varsinaiseen laaksoon ja itse entiseen kaupunkiin tultaessa. Kaikki rakennukset ovat aikanaan tuhoutuneet maanjäristyksessä ja vain nuo kiveen kaiverretut kammiot ovat lähinnä säilyneet.

Arkeologit ovat kuitenkin kaivaneet esiin isoa hallintorakennukseksi kuviteltua rakennusta ja se antoi hyvää mielikuvaa siitä mitä kaikkea tuolla laaksossa on aikanaan ollut.

Emme ehtineet jatkaa matkaa nähdäksemme lisää temppeleitä ja esim. nk Monastery, joka suositellaan näkemään, jos vain aika antaa periksi. Eli palattava kai tuonne on, paremmalla aikaa.

Mutta elämys tuo paikka oli: kaunista ja mystistä, historian havinaa.

Hyvät kengät olivat muuten tarpeen, jos aikaa tutkia Petraa laajemmalti, eli aarrekammiolta eteenpäin. Siihen asti olisi hyvin pärjännyt sandaaleillakin, mutta sitten tie oli aika hiekkaista ja kivikkoista. Ynnä jos haluaisi nähdä korkeammalla sijaitsevia nähtävyyksia, olisi hyvä olla hyvä jalansija, eikä liukasta sandaalia.
Ja hattu kannattaa muistaa aurinkorasvan ohella jos lämpimään aikaan tuonne Petraan matkaa. Toisaalta, kuulemma siellä voi talviaikaan olla luntakin, se olisi upea elämys sekin!

 

Ja kuten kuvien paljoudesta huomaa, se paikka on todella kuvauksellinen. Kameran akut vaan hyvin latinkiin ennen reissua, koska me esimerkiksi jatkoimme Petrasta suoraan kohta Wadi Rumin autiomaata, jossa sitä sähköä ei sitten ollut myöskään 🙂

Mutta siitä lisää piakkoin!