eli aamu junassa.

VR yllätti iloisesti tänä aamuna tarjoamalla Kupittaan asemalla glögiä ja pipareita. Ennen kuutta ei pipari maistunut, mutta glögi lämmitti mukavasti pakkasessa kulkenutta. Ja joululaulut loivat joulumieltä.

Minun ei sentään joka arkiaamu tarvitsi junalla körötellä kauas, kuten monet tekevät, mutta silloin kun menoa pääkaupunkiseudulle on, taitan matkan mieluiten junalla. On sähköpistoke läppärille, jonka akku kestää enää n. puoli tuntia ilman lataamista. On kahvikärry, josta saa aamuteen. Jopa 3G-yhteys toimii koko matkan Turusta Helsinkiin. Eli mainiota aikaa valmistella päivän hommia tai muuten vain tehdä töitä koneella.

Nukkuminenkin tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta, varsinkin tässä aikaisessa junassa. Mutta silmät alkavat lepsua vasta kun ollaan Espoossa, ja silloin on jo liian myöhäistä nukkumiselle.

Pitkä päivä töitä edessä. Illalla taas junalla kotia kohti.

Alkaa olla se aika pian käsillä…
Miten muistaa ystäviä, tuttavia, sukulaisia ja näin yrittäjänä vielä yhteistyökumppaneita ja asiakkaita?

Perinteinen kortti puolustaa paikkaansa, mutta sekä ekotekona että myöhäisenä muistajana sähköpostitse lähetettävät tervehdykset ovat mainioita.

Yritykseni on tähän mennessä lähettänyt ainoastaan sähköisiä joulutervehdyksiä, eikä varmaan ole muutoksiin. Eli ei muuta kuin mietintämyssy päähän ja suunnittelemaan.

Tämän vuotiseen tervehdykseen voisin kuitenkin myös liittää lahjan – vaikkapa Suome Pakolaisavun kautta: Parempi Lahja. Se tuo hyvän mielen monelle, eikä krääsän määrä kasva!

Henkilökohtaiset ja perheen tervehdykset ovat olleet sekä-että: perinteisiä, jopa askarreltuja, kortteja on lähetelty mutta viime vuosina olen myös pyrkinyt kirjaamaan hieman vuoden tekemisiä sähköisen kirjeen muotoon, sillä monesti joulu on se ainut aika, kun tuttuihin ja sukulaisiin ottaa yhteyttä.
Harmittavaista, mutta niin totta.

Jouluisista ajatuksista on nyt kuitenkin siirryttävä vielä arkiseen aherrukseen… Joulunpyhinä onneksi tämä yrittäjä lepää!

Mukavia joulunalusaikoja!

Eräänä iltana tuli puheeksi, että nykyään koulun englannin tunnilla (kirjassa) opetetaan, että ”Ole hyvä” on ”There you go”. Rupesin oikein tutkimaan asiaa, koska minusta ”There you go”, vaikkakin varmasti käyttökelpoinen epämuodollisissa yhteyksissä, ei varmastikaan ole se kohteliain muoto. Itse käyttäisin ”Here you are” edelleen ja opettaisin sen myös lapsille. Löysin monta nettikeskusteluakin asiasta ja näyttäisi siltä, että ”There you go” on tosiaan käytetympi nykyään, ainakin esimerkiksi kaupoissa jne. Tässä, kuten monessa muussakin asiassa, tulee kuitenkin käyttää harkintaa. Ottaa huomioon tilanne ja henkilöt, joille puhutaan. Päätin edelleenkiin käyttää ”Here you are”.

Vieraan kielen opettaminen on hankalaa: alussa pitää opettaa vain yksi sana/termi vastaamaan suomen sanaa/termiä, mutta missä vaiheessa vaihtoehdot esitellään? Minä opin koulussa lainata-verbille vain yhden vastineen: to borrow. Vasta aikuisiällä tuli esille, että sehän kattaa englannissa vain toisen puolen lainauksesta, to lend -verbi oli jäänyt koulussa väliin. Kirjoitettakoon nyt tähänkin nämä kaksi eri lainata-verbin versiota ja niiden ero:
Antaa lainaksi =to lend
Ottaa lainaksi=to borrow
Minun muistisääntöni: Banks do not borrow money (joka ei tietenkään ole mitenkään korrekti lause, mutta auttaa minua…)

Jännittäminen on todella omituinen asia. Eilen olin tilanteessa, jossa ihan varmasti uskoin jännittäväni niin, että takertelisin sanoissa tai vapisisin näkyvästi tms. mutta tilanne meni uskomattoman hyvin. Joskus taas aivan uskomattoman mitätön tilanne voi laukaista jännitysoireita, joista todella kärsii ts. ei saa sanaa suustaan, vaikka pitäisi.

Näin jälkikäteen toki huomaa, että on jännittänyt, niskat ovat aivan jäykkinä ja pää kipeänä jännityksen laukeamisesta, mutta tilanne itsessään sujui erittäin hyvin, ainakin omasta mielestäni.

Miksi sitten tilanne sujui hyvin? Yksi oleellinen asia on varmasti hyvä etukäteisvalmistautuminen. Vaikka juuri tässä tilanteessa en itse asiasisältöön voinut kovinkaan tarkasti valmistautua, paitsi tietyissä rajoissa, niin pyrin tilannetta edeltävinä päivinä muuten mielessäni käymään läpi mahdollisia skenaarioita ja asioita, joihin voisin kompastella. Kuvittelin itseni tilanteeseen ja ”katselin” mielessäni itseäni suoriutumassa. Mietin mitä haluaisin sanoa erilaisissa mahdollisissa vaiheissa ja mitä vastaisin minkäkinlaisiin kysymyksiin. Varmasti tätä voitaisiin kutsua mielikuvaharjoitteluksi.

Kaikkiin mahdollisiin ihmiselämän tilanteisiin varautuminen ei tietenkään ole (onneksi) mahdollista, mutta mikäli joskus kärsii jännityksestä (harvassa varmasti ovat ne ihmiset, joita ei ikinä jännitä!) on hyvä aina ajoittain mietiskellä tilanteita, joihin uskoo tai toivoo joutuvansa ja mielikuvissaan käydä läpi tilanne ja selviytymisstrategiat.
Ja jos tiedät joutuvasi esiintymään tai muuten vaativiin vuorovaikutustilanteisiin, varaa aikaa valmistautumiseen!

Harjoittelemalla tämänkin lajin voi mestaroida! Jännityksestä ei varmasti koskaan pääse eroon, sillä sehän juuri tuo sen oman mausteensa ja terävyyden mihin tahansa esitykseen, mutta sen voi oppia hallitsemaan.

Rentoutumistunnelmissa!