Jos vertaa matkantekoon vaikkapa Suomen maanteillä, on eroja paljon. Tiet ovat paikoitellen kuin kyntöpeltoa, toki myös laadukasta moottoritien tapaista löytyy Intiastakin. Liikennettä riittää liki kaikilla teillä, jollei muita autoja niin sitten kävelijöitä, pyöräilijöitä, eläimiä… Ja mikä parasta: aina on katseltavaa. Ja kuvattavaa.

Tosiasia vain on, että jos haluaa säällisessä ajassa päästä perille, ei autoa kannata pysäytellä ihan jokaista valokuvauksen arvoista kohdetta varten, eikä oikeastaan mitään niistä, koska jos sen trendin aloittaa niin lopulta matkaan onkin mennyt kaksinkertainen aika.

Niinpä tyydyn yleensä kuvaamaan ns vauhdissa ja tietenkin vaihtelevin tuloksin. Joskushan autot sentään pysähtyvät ja silloin on toki helpompi kuvata.

Kävin läpi kuviani ja valikoin tähän muutamia, jotka inspiroivat kertomaan siitä mitä teillä ja teiden varrella näkyy.

Kulkuneuvoja on tosiaan moneen lähtöön. Värikkäästi koristellut rekat ja kuorma-autot ovat teiden suurimpia kulkuneuvoja. Sitten tulevat bussit ja erilaiset maatalousajoneuvot ym vastaavat.

Henkilöautojakin on nykyään aivan laidasta laitaan. Kaikenlaisia merkkejä, sekä intialaisia että kansainvälisiäkin. Aikanaan eli vielä 90-luvun alussa teillä näkyi lähinnä vain Ambassadoreja (ylhäällä kuvassa Ambassador-taksi) ja Padminejä sekä lisääntyvästi Maruti Van -autoja. Nykyään näistä ainoastaan Marutit ovat edelleen yleisiä. Toki Ambassadoreja näkyy jonkin verran, sekä myös Padminejä (Fiat), joita on paljon vielä esim. Mumbaissa takseina.

Mutta suurin osa kulkuneuvoista on kaksipyöräisiä, sekä moottoripyöriä, skoottereita että polkupyöriä.

Intialaiset osaavat taidon lastata pienenkin kulkuneuvon tehokkaasti.

Oheisessa kuvassa lienee suurin perhe, jonka olen yhden moottoripyörän kyydissä nähnyt, ja onnistuin sen jopa ikuistamaan kuvaan.

Kaikenlaisia virityksiä olen nähnyt myös tavarakuljetuksissa. Ja aina sitä vain ihmettelee ihmisten luovuutta ja kekseliäisyyttä, varsinkin kun resurssit ovat vähäiset. Tai kuljetettavat kohteet ovat hieman oudompia, ainakin näin eurooppalaisen näkökulmasta.

Viime reissulla tuli vastaan tämä norsukuljetus.

Delhistä lähtevistä teistä (Jaipurin ja Agran suuntaan) on viime vuosina tehty moottoritien tapaisia teitä, jotka ovat toki hyväkuntoisia ja nopeampia matkustaa, sekä varmasti turvallisempia verrattuna aiempiin teihin, joilla ei oikein ikinä tiennyt mitä tulee vastaan ja millä puolella tietä.

Toisaalta vain sellainen aidattu suora tie, jota moottoroidut ajoneuvot ajavat samaan suuntaan ja jolta on rajoitettu näkyvyys ympäristöön, on aika tylsä tapa matkustaa myöskin. Mutta riittäähän Intiassa noita ”normaaliteitä” vielä vaikka loppuiäksi.

Kylät joiden halki matkataan, tiellä kulkevat muut ihmiset, ajoneuvot ja eläimet, peltomaisemat, metsiköt, kukkulat ja niin edelleen tarjoavat loputtomasti katseltavaa. Puhumattakaan vaihtelusta, jota aivan yllättävästikin huonontuva tai parantuva tien kunto voi aiheuttaa.

Pisin matka jota olen yhtäjaksoisesti taittanut henkilöautossa taisi olla noin 7 tuntia suuntaansa, yhdessä vieraiden ja suht vähäpuheisten ihmisten kanssa. Mutta hetkeäkään en ollut pitkästynyt. Ihmettelin vain jatkuvasti, mistä niitä ihmisiä riitti kävelemään, pyöräilemään, ajamaan karjaa, istuskelemaan tien varrella, työskentelemään pellolla…

Mutta kyllä Intiastakin suhteellisen autioita maisemia löytyy. Kaupunkien vilinä kun jää taakse, niin jäävät myös ruuhkat ja loputon ihmisvilinä sekä auto-skootterijonot. Tosin lehmäruuhkia voi sitten esiintyä joskus…

Jatkan toisella kertaa lisää teiden varsien näkymistä.