Viisi päivää syyskuisessa Budapestissä on takana ja edelleen pitää todeta, että kaupunki on hurmaava! Vaikka sääkään ei kovin suosinut, eli sateenvarjolle oli jälleen käyttöä… toki myös hieman aurinkoa näimme viimeisinä kahtena päivänä.
Aiempi reissukokemus Budapestiin rajoittui pariin päivään interrail-reissun päätteeksi (päiväkirjanomaiset merkinnät löytyvät täältä), mutta siitä reissusta jäi sellainen tunne, että olihan sinne päästävä uudelleen. Ystävän kera lähdin sitten viettämään puolivuosisataisia syntymäpäiviäni tuohon viehättävään kaupunkiin, kun lennotkin sai Norwegianilta edullisesti ja majoitusta todella sopivaan hintaan.
Varasin majoituksen Airbnb-palvelusta, ensimmäistä kertaa sieltä, mutta todella nappiin meni tuokin valinta ja kokemus. Huoneistomme oli keittiöstä ja makuu-/olohuoneesta koostuva kokonaisuus vanhahkon unkarilaisen talon neljännessä kerroksessa (portaissa sai sopivaa liikuntaa, hissiä ei ollut). Oikein kivasti sisustettu ja kaikki tarpeellinen löytyi.
Mutta se sijainti, se oli tuon huoneiston paras puoli. Se sijaitsi aivan suuren synagogan vierellä, 7. kaupunginosassa siis. Metro talon toisella puolen, ruokakauppoja lähellä, sekä tuon ammoisen juutalaisgheton alueen ravintola- sekä baaritarjonta ulottuvilla.
Liikkumisen ratkaisimme koko ajaksi ostamalla 7 day travel cardin paikallisliikenteeseen. Kortin hinta oli vain 4950 forinttia, joten se todella kannatti myös näiksi viideksi päiväksi. Travel cardin sai ostettua jo lentokentältä, joten pääsimme myös hyödyntämään sitä matkalla keskustaan. Lentokentältä pääsee siis bussilla 200E suoraan sinisen metrolinjan päätepysäkille (Kőbánya-Kispest) ja siitä sitten keskustaan metrolla.
Budapestin paikallisliikenne on tosi sujuva tapa liikkua. Metrolinjojakin on nyt jo neljä. Metron lisäksi tuli ajeltua ratikalla ja bussillakin. Kerrankin kaupunkiloma, jolla jalat eivät olleet ihan hyytelönä päivän päätteeksi – ja jaksoimme kivuta kämpille neljänteen kerrokseen 🙂
Ainut haaste ehkä liikenteessä on se, että asemien nimet ovat niin vaikeita ja osin myös samantyylisiä keskenään. Saa olla tarkkana, että mihin suuntaan olikaan menossa.
Metrolinja 1 on se vanhin ja perinteisin ja junat edelleen mallia pikkuinen keltainen 🙂 Suosittelen kokemusta.
Linjan 1 kaupungin ytimen puoleinen päätepysäkki Vörösmarty tér on aivan kuulun kahvilan Café Gerbeaudin vierellä. Kalliimman puoleinen paikka (ja silti suhteellisen halpa) mutta hieno elämys käydä kakulla. Ja toisessa päässä linjaa, toiseksi viimeinen pysäkki on Széchenyi fürdő -pysäkki. Siellä siis kuuluisa kylpylä.
Tuo Széchenyi-kylpylä jäi tällä kertaa testaamatta. Sen sijaan kävimme Kiraly-kylpylässä. Olihan se elämys 🙂 Kylpylä vietti juuri sinä päivänä 450-vuotisjuhliaan, joten siellä oli hieman ohjelmaakin. Poistuessamme jouduimme johonkin tv-kameroiden eteen vahingossa, kun kuvasivat ainuilla portailla joista kylpylätiloista poistuttiin. Mehän emme kylpylässä kuvanneet, edes pukutiloista emme huomanneet kuvaa ottaa.
Tiloista kyllä näki, että vanhassa talossa oltiin. Viehättävää sosialismin henkeä oli sisustuksessakin vielä. Ruostetta putkissa ja hygieniakaan ei ehkä niin viimeisen päälle. Mutta kuten sanottu: kokemus.
Ostimme kombinaatiolipun, jonka hintaa saimme pukukopin (ei pelkkää lokeroa) sekä 15 minuutin hieronnan. Lippu oli 4800 forinttia (vrt esim päivälippu lokerolla 2300 ft ja halvimmat hieronnat 20 min noin 3100 ft).
Pyyhkeetkin sai sieltä vuokrattua, olisi ollut uimapukujakin mutta ne olimme sentään omat ottaneet mukaan aamulla kämpiltä lähtiessä. Jotkut lipokkaat olisi ehkä ollut kiva olla jalassa, mutta pärjäsi siellä sitten paljain jaloinkin. Kylpylä on suhteellisen pieni.
Hieman hässäkkää oli lukkojen ja rannekkeiden kanssa, mutta lopulta pääsimme suihkuun ja sieltä kokeilemaan erilämpöisiä altaita. Tuo Kiralyn iso allas ylle levittyvine kauniine kupoleineen oli sopivasti noin 36 asteinen ja olihan siellä mukava rentoutua. Hieronta oli myös hyvä ja rentouttava, vaikka sitä varten pitikin poistua kylpylätiloista yläkerran pukuhuoneisiin. Mutta takaisin pääsi jälleen lillumaan altaisiin ja nauttimaan myös höyryhuoneen sekä nk. saunan lämmöstä. Kylpylän teksteissä mainitaan jotain suomalaisesta saunasta, mutta niitä kahta lämpöhuonetta en ehkä siihen kategoriaan asettaisi. Lämpö oli kyllä kohdallaa, mutta kiuas mielestäni tekee saunasta vasta suomalaisen.
Kylpylän jälkeen oli kova jano, emme olleet huomanneet sinne ottaa juomapulloja mukaan (typerä virhe), mutta onneksi vain noin sadan metrin päästä löytyi pikkubaari, josta saimme vettä ja olutta. Se olut kyllä todella maistui. Dreher <3
Ruoasta ja ravintoloista onkin sitten paljon kerrottavaa, sekä niistä muutamista nähtävyyksistä, joihin tällä kertaa tutustuimme, mutta niistä sitten toiste.