Monella Karibian meren saarella, varsinkin kun puhutaan niistä pienistä saarista ketjussa elikkä Pienistä Antilleista, on sekä Atlantin rannikko että Karibianmeren rannikko. Nämä saarethan muodostavat Karibianmeren itäisen rajan. Saaret ovat omalaatuisia sekä historiansa että kulttuurinsa ja hallintomuotojensakin suhteen. Useat näistä saarista ovat yhä epäitsenäisiä, isompien valtioiden alaisia hallintoalueita.

Eteläisin Karibian saarivaltioista on kahdesta saaresta muodostuva Trinidad-Tobago, joka on yksi itsenäisistä valtioista. Omalaatuinen siinä, että nämä kaksi saarta ovat suhteellisen erilaisia keskenään, vaikka molemmat ovatkin aikojen alussa olleet osa Etelä-Amerikan mannerta, minkä huomaa luonnosta. Kulttuurihistorialtaan ne eroavat toisistaan ja näin myös aika suurelta osin väestöltäänkin sekä elämänrytmiltä ja muulta vastaavalta.

Tobago on juuri sopivan kokoinen saari viikon parin lomailuun. Lokakuisella reissulla ehdimme tosin vain viettää siellä pari päivää, mutta aiemmin elämässäni olen käynyt siellä esim 4 päivän pyrähdyksellä, eikä silloinkaan kaikkea ehtinyt nähdä. Saari on kapea, noin 10 km enimmillään ja noin 42 km pitkä, ajomatka päästä päähän kestää kuitenkin kapeilla, ja osin vuoristoisilla teillä noin 1,5 tuntia.

Pääosa ns turistialueista ja hotellista on saaren eteläpäässä. Keskiosat ja pohjoinen ovat suurelta osin vanhan ja suojellun sademetsän peitossa sekä vuoristoisia. Tosin korkein huippu on vain 550 m korkeudella, mutta kyllä tiet menevät aika lailla kiemurassa rinteitä ylös alas.

Karibianmeren puoleista rannikkoa Tobagolla kutsutaan nimellä Leeward Coast (suojanpuoleinen rannikko) ja Atlantin puolta taas Windward Coast, elikkä tuulenpuoleinen. Rannikon luontokin itsessään myös kuvastaa näitä nimityksiä, ollen Atlantin puolella paljon rosoisempaa.

Tobagon rannikot, varsinkin pohjoisessa, saaren kärjessä Speysiden tienoilla ovat täynnänsä sukelluskohteita. Ja nämä ovat todella hyviä sukelluskohteita. Ravinteikas vesi varmistaa, että eläimistöä on paljon. Kirkas Karibian vesi, varsinkin aurinkoisena päivänä varmistaa hyvän näkyvyyden, eikä vesi oli liian kylmää.
Valitettavasti sää oli hieman vaihteleva, eli sateinen ja pilvinen, sinä päivänä kun me olimme Speysidessa. Pääsin kuitenkin veden alle joksikin aikaa ihastelemaan näkymiä. Ja muistin miksi rakastin sukeltamista aiemminkin, varsinkin Karibian vesissä. Ne korallit ja ne kalat.  Alla sukelluksella kuvaamaani videota veden alta. Testasin ensimmäistä kertaa uutta action-kameraani ja aika hyvinhän tuo toimi.

Hotellimme yhdeksi yöksi oli Blue Waters Inn, joka sijaitsee aivan suojaisen poukaman rannalla ja lähellä parhaita sukellusvesiä.

Karibianmeren puolella Tobagoa ovat vedet aina rauhallisempia. Ja kun sinne seuraavana päivänä suuntasimme, oli myöskin aurinko mukanamme.
Pigeon Pointissa, jonne on pieni pääsymaksu, pääsimme tutustumaan Stand up Paddlingiin, ensin maalla ja sitten laudan päällä merellä. Olipas se hauskaa. Eikä lainkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Toki lautamme olivat harjoittelijoille sopivia tukevia lautoja, mutta se sopi meille, aloittelijoille.
Ja mahdolliset pulahdutkset veteen eivät haitanneet lainkaan, koska itse asiassa meloessa tuli hieman kuumakin, vaikka Karibian vieno tuuli hieman vilvoitti. Kiitokset Stand Up Paddle Tobago

Tämän urheilusuorituksen (sellainen se kyllä oli) jälkeen pääsimme nauttimaan veneretkestä. Lasipohjaveneemme kuljetti meitä Buccoo Reef -koralliriutan ylle ja pääsimme ihastelemaan koralleja ja kaloja veneestä aivan kuivina. Ja sitten myös itse vedessä snorklaten. Nähtävää riitti.

Pienen matkan päässä oli vielä yksi uimastoppi, tai niin, itse asiassa saimme seistä noin rintoihin asti ulottuvassa turkoosissa vedessä. Nylon Pool oli todella nimensä veroinen ”uima-allas” keskellä merta. Sen uskomaton turkoosi väri hurmasi näköaistimme. Pohjahiekkaan saattoi myös rapsutella kantapäistään ylimääräiset karheudet 😀
Veneen kannella kapteeni tykitti ”buumboksistaan” paikallisia rytmejä ja mikä oli nautiskellessa auringosta, Karibianmeren lämmöstä ja hymyilevien ihmisten seurasta.

Kaiken tämän aktiivisuuden jälkeen lounas maistui. Vene vei meidät läheiselle autiolle rannalle, jonne oli katettu lounastarpeet puiden katveeseen. Grillissä kypsyivät kala- ja kanapalat. Ja totta kai, rommipunssia (Rom Punch) oli maisteltava.

Yövyimme kaksi yötä Magdalena Grand Beach and Golf Resort -hotellissa
Atlantin puoleisella rannikolla.
Hotelli on yksi tasokkaimmista majoituksista saarella. Aktiviteettien täytteisten päivien ohella ei hotellilla paljon aikaa tuhlaantunut, mutta aamu-uinnilla sain ikuistettua nämä näkymät rannalla ja hotellista.

Tobagolla kävimme myös Tobago Cocoa Estatella tutustumassa kaakaoplantaasiin ja siihen miten siitä tulee suklaata, lisäksi plantaasilla oli myös mm. muita kasveja ihmeteltävänä. Alla kuvassa kaakaohedelmän sisusta… maistui muuten aika lailla mangolta tuo tuore kaakaopähkinäliha.

Erään aamiaisen söimme ihastuttavassa bed&breakfast -paikassa Native Abode. Tuonne voisin myös joskus majoittua, sikäli mikäli palaan saarelle.

Ja päivällinen Sea Horse Inn -hotellin ravintolassa oli todella maukas. Sekin hyvin suositeltava paikka.

Seuraavaksi sitten tutustuimme Trinidadin saaren tarjontaan. Siitä kerron jonkun ajan kuluttua.