Varasimme 5 h retken Shogun-aluksella. Risteilyllä oli lupauksena valaiden lisäksi myös Los Gigantes, ja lounasta ja uimista. Kaikki tämä hintaan 75 euroa per 2 hlöä. Hintaan kuului myös kuljetus hotelliltamme satamaan ja takaisin.

Laivan lähtö oli klo 11, mutta bussi nouti meidät tuntia aiemmin hotellimme lähistön hotellilta. Ja bussi siis tuli tasan klo 10 kuten oli luvattu.

Sitten kierreltiin hieman sekä Playa de las Americasta että kaukaisempiakin kohteita Adejessa ja kerättiin kyytiin lisää porukkaa. Noin varttia vaille 11 kaarrettiin Puerto Colon -satamaan, josta alus sitten lähti aika tasan klo 11. Todella esimerkillista aikatauluissa pysymistä.

Laivalla oli sekalainen kokoelma kansallisuuksia, yksittäisiä saksalaisia taisi olla eniten, ja sitten 10 h ryhmä tanskalaisia oppaansa kanssa.

Pari brittiä, ranskalaispari, kaksi pariskuntaa venäläisiä, ja joitain espanjalaisia ja me kaksi suomalaista. Ei mitään isoa ryysistä.

Laivalla oli opas, mieshenkilö, joka sujuvasti usealla kielellä kertoi ja viihdytti vieraita. Lisäksi henkilökuntaa oli kapteenista kokkiin ja laivapoikaan jne sekä videokuvaaja, jonka tuotosta olisi sitten saanut ostaa dvd:nä 35 e hintaan, toimitettuna  hotellille seuraavana päivänä, mukana juuri sinun tähdittämät kohtaukset!

Ensinnä alus suuntasi kohti La Gomeran saarta, tai siis kohti saarten välissä olevia valaiden oleskelupaikkoja.

Ilma oli tosiaan aurinkoinen, vaikkakin näimme pilvien pikkuhiljaa kertyvän Teneriffan ylle, varsinkin siis vuorten ylle. Merellä paistoi ihan koko päivä. Tuuli vain oli hieman viileä.

Näimme lauman valaita toisen aluksen vierellä. Ne kelluskelivat pinnalla ja liikkuivat hiljakseen. Laivamme kiersi hitaasti toiseen suuntaan ja osa valaista tuntui seurailevan laivaa, välillä ne olivat se vierelläkin.

Olivat pallopäävalaita (pilot whale), jotka ovat suhteellisen pienikokoisia valaita. Niitä oli ihan mielenkiintoista seurailla se aika mitä vietimme lauman/laumojen luona.

Seuraavaksi laivan kokka suunnattiin kohti Los Gigantes -kalliojyrkänteitä.  Ne näkyivät toki jo kaukaa, mutta niiden korkeutta oli tosi vaikea arvioida, edes läheltä. Sitä ihminen tunsi itsensä jotenkin pieneksi noiden jopa noin 600 m korkeiden jyrkänteiden edessä.

Laiva ankkuroitiin pieneen poukaman tapaiseen, johon siis yksi laakso ulottui sisämaasta. Tosin pääsyä ei sinne oikein tainnut olla kuin meritse, sen verran jyrkiltä näyttivät laakson muodot.

Nyt oli mahdollisuus uintiin ja pari nuorta tyttöstä taisi mereen pulahtaakin, ketään muuta ei kiinnostaut, ilma oli sen verran viileä, vaikka tuossa poukamassa lämpimämpi kuin merellä.

Henkilökunta kattoi lounasbuffetin kannelle. Saatiin riisiä, kaalisalaattia, kanaa tai lihapullia, sekä sämpylä ja banaani. Oikein maittava ja riittävä lounas. Baari oli auki ja veloituksetta sai olutta, viiniä tai limsaa. En muuten ole varma, olisivatko muutkin alkoholit olleet ruoan ajan veloituksetta. Muutoinhan baari oli toki auki koko risteilyn ajan, jos jotain halusi maksullisesti ottaa. Tällä risteilyllä ei kyllä kovin moni mitään juonut, oli sen verran rauhallista porukkaa.

Jatkoimme matkaa vielä seuraavaan poukamaan joka oli Mascan laakson suu. Siellä rannalla oli paljonkin ihmisiä, jotka ilmeisesti olivat paikalle Mascasta kävelleet, kuulemma noin 2-3 km kävely, joka pitää aina tehdä oppaan kanssa. Täytyy sanoa, että se mitä näimme, näytti tosiaan aikamoisen jylhältä maisemalta.

Paluumatka satamaan puksuteltiin tuulisessa kelissä rannikkoa pitkin. Ihmettelimme rannikon lomakohteita ja muita näkymiä.  Los Gigantes ei esimerkiksi lomakohteena vaikuttanut kiinnostavalta mereltä katsottuna, näkyi vain isoja hotellikomplekseja, yksi hiekkarantapoukama (tummaa hiekkaa) ja aikamoiset korkeuserot. No voihan olla että siellä on jotain viehättävää jota ei mereltä nähnyt. Muutoinkin olivat uimarannat vähissä. Rannikolla oli myös toki paljon viljelmiä, jotka näyttivät hassuilta pötkylöiltä mereltä päin.

Istuimme yläkannella ja nautimme auringosta, tosin täysin pukeissa, koska tuuli oli edelleen viileä. Matkustajien pukeutuminen vaihteli helleasuista farkkuihin ja tuulitakkeihin, kaipa se on yksilöllistä ketä palelee, mutta laivalla ei sinällään ollut kovin suojaisia paikkoja päästä elementeiltä pakoon. Onneksi ei satanut!

WC-tilat olivat hyvät, oli jopa inva-WC kansitasolla, toiset kaksi alakerrassa portaiden päässä.

Ja ajallaan saavuimme taas satamaan, josta sama meidät hakenut bussi meidät nopeasti kuljetti takaisin. Osa porukasta jäi ilmeisesti Puerto Coloniin koska bussimme suuntasi suoraan pohjoiseen ilman koukeroita etelässä.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva veneretki, joka olisi ollut varmaan vielä mukavampi, jos sää olisi ollut lämpöisempi, vaikkakin onneksi minulla oli kunnolla vaatetta mukana. Merellä on aina mukavaa. Tosin siis laiva keinutti aalloilla ja tuulessa suhteellisen paljon, joten jos on yhtään merisairaudelle altis, niin huono olo voi tulla.

Delfiinit jäivät näkemättä, oppaan mukaan niitä näkyy noin kahdella reissulla viidestä.